Julkaisemme nimettömänä omakohtaista kokemusta mielenterveyspalveluista omaavan henkilön kymmenen mielenkiintoista ehdotusta palvelujärjestelmän kehittämiseksi.
- Sähköhoito ja muu mahdollinen potilaan persoonaan negatiivisesti vaikuttava ja vaarallinen hoito on lailla kiellettävä
- Yli vuorokauden kestävä eristäminen on samoin kiellettävä ja siihen oltava selkeät, laissa määritellyt perusteet, joihin ei esim. tilan puute kelpaa. Lisäksi lepohuoneessa on oltava inhimilliset olosuhteet
- Lääkemääräysten ja pakkolääkityksen kynnystä on nostettava siten, että ensisijaisia hoitomuotoja ovat avoin keskustelu, terapia ja vapaaehtoinen lääkitys joka aloitetaan nukahtamislääkkeillä ja tarvittaessa rauhoittavilla lääkkeillä. Mielestäni masennuslääkkeiden alaikäraja voisi olla 18 vuotta ja raskaiden psyykelääkkeiden kuten neuroleptien alaikäraja vielä korkeampi. Lääkemääräysten kestoa olisi myös tarkistettava ja tarpeettomat reseptit lopetettava
- Potilaalle olisi kerrottava tämän oikeuksista kaikissa hoidon vaiheissa. Esimerkiksi, että sellaista asiaa kuin pakkolääkitys ei ole olemassa avohoidossa
- Hoitohenkilökunnan kuten myös hoitoon toimittavien muiden mahdollisten viranomaisten tulisi olla siinä määrin ammattitaitoisia, että kaikenlainen uhkailu, kiristäminen, painostaminen, alistaminen ja fyysinen väkivalta suljettaisiin pois
- Potilaalle määrättäisiin hänen todelliseen vaivaansa heti oikeat lääkkeet, eikä kenestäkään tehtäisi näin ollen lääketeollisuuden koekaniinia. Diagnoosi pitäisi olla hyvin perusteltu, määritelmän mukainen ja potilaan kanssa yhdessä keskusteltu ja määrätty lääke siihen diagnoosiin tarkoitettu
- Jos potilas paranee eli tulee toimeen ilman lääkkeitä ja voi hyvin, olisi myös tämä kirjattava heti OmaKantaan ja hoitosuhde tuossa tilanteessa päätettävä
- Kenenkään hoitoon ottaminen ei saa perustua juoruihin, eikä toisen käden tietoihin (kuten somekirjoituksiin) vaan aina useamman kuin yhden lääkärin tekemään arvioon, joka on tehty tapaamalla potilas.
- Hoito- ja kuntoutuskeinoja valitessa on huomioitava potilaan tausta (onko hänellä esim. aiempia hoitojaksoja) ja se, mitä annettavaa hänellä on yhteiskunnallisesti ja perheelleen mahdollisen onnistuneen hoidon myötä. Ei tarkoita sitä, että perheettömät potilaat, jotka ovat vailla koulutusta, saisivat huonompaa kohtelua vaan sitä, että jokaiselle sitä tarvitsevalle tarjottaisiin esim. työvoimatoimiston toimesta mielekästä kuntouttavaa toimintaa, joka sopii hänen omaan tilanteeseensa
- Läheisille pitäisi antaa oikeat ja perusteelliset tiedot tilanteesta, sellaiset, jotka tukevat ydinperhettä ja avioliittoa, eikä jakaa esitteitä tyyliin ”Kun läheinen ei jaksa” tai ”Uusperheen mahdollisuudet”
