Mielenterveyspalvelujen resurssien kohdentamisesta
Strategisessa päätöksenteossa raportoidaan haasteita hyvinvointialueilla. Tässä yksi esimerkki mahdollisesta prosessista, jota voi säätää omiin tarpeisiin. Päätöksenteon reunaehdot, jotka on hyvä täsmentää kyselyllä ja keskustelutilaisuuksilla: Uudistamisen ala, esimerkiksi hyvinvointialueen mielenterveyspalvelut tai mielenterveys- ja päihdepalvelut ja koko niiden budjetti. Ihmisoikeudet on huomioitava täysimääräisesti CRPD:n edellyttämällä ja WHO:n suosittelemalla tavalla Indikaattorit: tahdosta riippumaton hoito ja pakkotoimet, tavoitearvo 0. Palvelutarpeen vähentäminen oikea-aikaisella hoidolla (tarpeenmukaisuus): vakavien ja kroonisten mielenterveysongelmien ilmaantuminen on vältettävä. Indikaattorit: insidenssiluvut, etenkin skitsofreniadiagnoosien välttäminen. Tavoitteena yksilöiden sairastavuuden päättyminen palvelukäyntien päättymisen kautta. Palvelujärjestelmää on arvioitava kokonaisuutena toimialakohtaisesti, huomioiden laajasti potilasryhmien hoitopolkujen vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus Indikaattorit: valitaan palvelujärjestelmän ominaisuuksien perusteella. Kliinisten indikaattoreiden oltava sosiaalisen toipumisen viitekehyksen kanssa yhteensopivia. Terveydenhuollon toiminnan on perustuttavaa näyttöön ja hyviin käytäntöihin. Palvelupolkujen vaikuttavuus on todennettava 2 ja 5 vuoden aikaväleillä. Kohorttitutkimukset voidaan laskea riittäväksi näytöksi muuttaa kliinisiä hoitoja ilman satunnaistettuja kokeita, jos seuraavat kriteerit täyttyvät: 1) erot kustannusvaikuttavuudessa tutkimusryhmien välillä ovat tilastollisesti merkitseviä ja kokonaisuudessaan arvioiden huomattavia; 2) eroja kustannusvaikuttavuudessa on vaikea selittää muilla tekijöillä kuin hoidon laadulla; 3) vähintään kolme tuloksiltaan samansuuntaista laadukasta kohorttitutkimusta on tehty. Strategisella tasolla kokonaisia palvelupolkuja ja palvelujärjestelmiä koskeva tutkimusnäyttö (järjestelmäimpaktitutkimus) ohittaa hierarkiassa yksittäisiä menetelmiä koskevan tutkimusnäytön (interventiotutkimus) potilaiden ongelmien yksilöllisyyden ja kompleksisuuden sekä responssien kontekstisidoinnaisuuden takia. Järjestettävä jatkuva laadullinen arviointi, jotta palvelujen tuottajat ja järjestäjät ovat selvillä siitä, kertovatko muutokset indikaattorien arvoissa muutoksista palvelutuotannon laadussa vai jostain muusta. Lainsäädännön reunaehdot, viime kädessä perustuslaillinen velvollisuus järjestää jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Myös budjetti on keskeinen reunaehto. Varmistettava yhteensopivuus mielenterveysstrategian ja muun kansallisen ohjauksen kanssa sekä hyvinvointialuestrategian kanssa. Vaihtoehtojen arviointi ja päätöksenteko: Tämän jälkeen seuraisi vaihtoehtojen kartoittaminen ja kustannusvaikuttavuusanalyysi. Samalla arvioitaisiin nykyiset palvelut ja reunaehtojen puitteissa analysoitaisiin, mitä palvelutuotantoa lisätään, mitä vähennetään tai lopetetaan, ja missä voidaan lisätä tuottavuutta. Muutama eri sekenaario kannattaa laatia. Sen jälkeen vaihtoehtojen keskusteluttaminen, päätöksenteko ja viestiminen.
