Ajankohtaista

Rakkaat ystävät

Minut on valittu eilen Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry:n hallituksen puheenjohtajaksi eilen syyskokouksessa. Olen ollut toiminnassa mukana muutaman vuoden ja hallituksen toiminnassa ensin varajäsenenä ja sitten sihteerinä. Olen erittäin innostunut kehittämään suomalaista mielenterveystyötä, sekä palkallista, että vapaaehtoista. Minun työkuvani on vapaaehtoistyö eli siis palkkio työstä on nolla euroa, mutta sitten on tilannekohtaisia asioita kuten matkakorvauksia ja jotain muuta pientä korvausta nähdystä vaivasta. Näkemykseni on kuitenkin se, että yhdistyksen talous on pidettävä kunnossa ja sen vuoksi ainakin omalta osaltani pyrin ottamaan korvauksia vastaan niin vähän kuin mahdollista.

Olen syntynyt vuonna 1984 ja ensimmäistä kertaa olin mielenterveyspalveluiden asiakkaana vuonna 2002, jolloin minulla oli syömishäiriö ja psykoosi. Olin näiden syiden vuoksi nuorisopsykiatrisella osastolla noin 4 kuukautta. Olen ollut toistuvasti laitoshoidossa ja tämän seikan vuoksi olen tullut siihen vakaumukseen, että en hyväksy pakkolääkitystä missään tilanteessa. Jos asiakkaan tai potilaan nähdään tarvitsevan pakkolääkitystä, on tilanne saavutettava neuvottelemalla. Pakkolääkitys mahdollistaa sen, että voidaan antaa lamaavia, passivoivia, lihottavia, masentavia ja koko
elimistön toimintaa sekoittavia lääkkeitä. Siis jopa sellaisia lääkkeitä, jotka saattavat viedä hengen kuten esimerkiksi klotsapiini.

Olen taustaltani siis selvästi näkökulmaa ajatellen paranoidista skitsofreniaa sairastava henkilö ja tunnen sen maailman hyvin. Ihmisillä saattaa olla erittäin vaikeita ja vaarallisia vainoharhoja ja siinä onkin tekeminen, että ihminen oppii tulemaan toimeen harhojensa kanssa panikoimatta tai raivoamatta, olematta itsetuhoinen tai vaarallinen. Tämän kaiken olen läpikäynyt. Tiedän miltä skitsofrenia tuntuu. Sitä voisi hyvin kuvata sanomalla että olotila on skitsofreeninen, siis täysin mielenvikainen.

Minulle on suuri kunnia päästä Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry:n hallituksen puheenjohtajaksi. Kiitän edellistä puheenjohtajaa ja eilen kunniajäseneksi valittua Tapio Gauffinia hyvästä, erinomaisesta, työstä tavallisten suomalaisten mielenterveyskuntoutujien elämän helpottamiseksi. Kiitän myös hallitusta saamastani luottamuksesta ja lupaan antaa kaiken tarmokkuuteni yhdistyksen kehittämiseksi eteenpäin. Tunnen saaneeni käteeni soihdun Tapiolta ja minä kannan sitä jonkin aikaa ojentaakseni sen soihdun seuraajalleni. Yhteistyö kaikkien kumppanitahojen kanssa on jatkumassa samalla tavalla kuin Tapion puheenjohtajuuden aikana. En ole suunnittelemassa muutoksia kuin ne muutokset joita on tähän saakka yhdessä suunniteltu hallituksen kanssa.

Jatkan siis samalla linjalla kuin yhdistystä on tähän saakka johdettu. Pyrin omalta osaltani helpottamaan mielenterveystyöntekijöiden, mielenterveyskuntoutujien, potilaiden ja erilaisten hoitoyksiköiden piirissä asuvien ihmisten elämää. Toivon myös hyvin lämpimästi, että jos ihmisillä on mielenterveysasioihin liittyvää asiaa kuten vaikkapa kehittämis-ideoita, niin ottakaa minuun yhteyttä. Toivon myös, että avoin dialogi hoitomuotona tulisi entistä tunnetummaksi ja sitä käytettäisiin entistä enemmän ja tutkittaisiin sen vaikutusta tuloksiin ja kustannuksiin suhteutettuna. Nyt on minun vuoroni olla mahdollistamassa keskustelua ja rohkaista ihmisiä puhumaan asioista vaikka olisivat niistä täysin eri mieltä. Se on jokaisen oikeus, että voi ajatella asioista ihan omalla tavalla.

Lauantaina 4.11.2023

Antti Haapakoski
Hallituksen puheenjohtaja, Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry

Minut valittiin silloisen Suomen skitsofreniayhdistys ry:n hallituksen puheenjohtajaksi loppuvuonna 2018. Opiskelin tuolloin toista vuotta yhteiskuntatutkimusta yliopistossa ja olin kovin kiukkuinen mies. Takana oli yli kymmenen vuoden neuroleptikuuri, lääkityksen omaehtoinen lopetus ja siitä seurannut ihmeparantuminen. Tämä ei lainkaan minua silti miellyttänyt: palvelulupaus oli rikottu ja vakavaa, korvaamatonta haittaa oli tuotettu. Olin kiinnostunut erityisesti psykoosin kokeneiden heikolla tolalla olleista ihmisoikeuksista. Näillä motiiveilla halusin ryhtyä yhdistyksen puheenjohtajaksi.

Puheenjohtajaksi tullessani yhdistyksen toiminta oli erittäin byrokraattista. Hallituksen ja yhdistyksen kokoukset olivat toiminnan keskiössä ja kokoukset olivat jonkinlainen itseisarvo. Silti henki oli hyvä ja lämmin ja joka vuosi syntyi lehti. Alusta alkaen aloin viedä panostusta kohti yhteiskunnallista vaikuttamista ja saimme vietyä toiminnan siltä osin uudelle tasolle. Yhdistyksessä on ollut näinä vuosina työntekijöitä ja erilaisia hankkeita sekä runsaasti erilaisia tilaisuuksia on järjestetty.

Yhdistyksen nimi vaihdettiin puheenjohtajavuosieni alkuvaiheessa Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry:ksi. Kutsumanimi on Nouseva mieli ja tällä muutoksella haluttiin nostaa esiin keskustelua skitsofrenia-käsitteen haitallisuudesta ihmisten toipumiselle, toimijuudelle ja elämän mahdollisuuksille.

Myöhemmin yhdistys sitoutui sääntömääräisesti edistämään sellaista totuttua laajempaa ihmiskuvaa, jossa psykoosi voidaan nähdä myös muuna kuin sairauden oireena.

Tällä hetkellä tilanne on se, että omalta osaltani intohimo on laantunut, enkä ole enää puheenjohtajaksi ehdolla. On aika valita tilalle sellainen, jota yhdistyksen aate enemmän koskee ja jolla on enemmän paloa aatteelle.

Vaikka asennemuokkausta ja yhdistyksen toiminnan kehittämistä on saatu puheenjohtajavuosinani hyvin edistettyä, olen itse valtakunnalliseen mielenterveyspolitiikkakeskusteluun pettynyt. Kiinnostus on paljon enemmän ”mielen hyvinvoinnissa” kuin sellaisissa eksistentiaalisissa haasteissa, jotka vaativat ehdottomasti terveydenhuollon palveluita. Lisäksi huomio on vakavasti oireilevien kannalta liikaa lyhyissä, vahvasti standardoiduissa menetelmissä, kuten omahoidoissa ja strukturoiduissa lyhytterapioissa. Näistä mielenterveyspolitiikan painopisteistä ei vakavista kriiseistä kärsivien monimutkaisiin tilanteisiin ja yksilöllisiin tarpeisiin ole paljon iloa. Teollisuuslogiikalla levitettävät standardoidut ”takuumenetelmät” eivät takaa hoidon psykologista jatkuvuutta ja voivat tuottaa häiriökysyntää, jos asiakkaat eivät saa mitä tarvitsevat. Lieviin psyykkisiin haasteisiin lyhytmenetelmät voivat toimia, enkä tätä halua lainkaan vähätellä.

Mahdollisesti kustannusvaikuttavin toiminta mitä terveydenhuolto voi mielenterveyspalvelujen saralla tuottaa, on varhainen ja avohoitopainotteinen puuttuminen psykoosiin. Mielenterveyspolitiittisessa keskustelussa prioriteetit ovat vakavasti oireilevien ja terveydenhuoltoa väistämättä tarvitsevien näkökulmasta hukassa ja toisaalta avointa keskustelua prioriteeteista ei ole edes käyty.

Viime aikoina kuitenkin on ollut valoa tunnelin päässä näkyvissä, koska kiinnostus avoimen dialogin hoitomallia kohtaan on herännyt. Malli on kypsynyt 1990-luvulla Suomen Länsi-Pohjassa ja levinnyt sieltä maailmalle. Nyt on mahdollista, että malli voisi palata Englannin kierroksen kautta muualle Suomeen. Avoimen dialogin hoitomalli on tarpeenmukaisen hoidon kehityslinjan viimeisin sovellus, ja tarpeenmukaista hoitoa on aina kehitetty psykoosien hoito edellä.

Itse olen ihmisenä muuttunut paljon puheenjohtajavuosinani. Olen muuttunut niin paljon, että en tiedä mitä siitä edes kirjoittaisin. Jääköön siis kirjoittamatta. Asiantuntijana kiinnostukseni on laajentunut kohti koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja siihen liittyviä ilmiöitä. Koko aikana haasteeni on ollut määritellä, että kenen asialla Nouseva mieli oikein on. En osaa vastata siihen vieläkään.

Aion jatkaa yhdistyksen hallituksessa ja keskittyä kehittämään Nousevaa mieltä organisaationa. Aatteellisen johtajuuden aion jättää tulevalle puheenjohtajalle ja keskityn toiminnan kehittämiseen. Tälle on selkeä tarve: sekä hallituksen päivittäistoiminta että strateginen suunnittelu tulee nostaa uudelle tasolle, mielellään tässä mainitussa järjestyksessä. Tämä mahdollistaa nykyistä monipuolisemman varsinaisen toiminnan. Yhdistyksellä on potentiaalia kehittyä nykyistä paremmaksi organisaatioksi. Sisältöasiantuntemusta riittää ennestään, eikä sillä puolella ongelmia ole ollutkaan.

Olen optimistinen yhdistykseen tulevaisuuden suhteen ja kiitän kaikkia, jotka ovat näinä vuosina matkassa mukana tavalla tai toisella olleet. Kiitän myös siitä, että yhdistys nimitti minut kunniapuheenjohtajaksi kesällä 2021.

Tapio Gauffin, hallituksen puheenjohtaja vuodet 2019 – 2023