ihmisoikeudet

Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry ja Tarpeenmukainen hoito ry

Ulkoministeriöön toimitettava lausunto

Kannanotto koskien Oviedon sopimuksen lisäpöytäkirjaluonnosta mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojelussa tahdonvastaisen sijoittamisen tai hoidon yhteydessä

Skitsofrenia- tai psykoosisairausdiagnoosin saaneita potilaita edustavan Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry:n, sekä tarpeenmukaista, potilaiden itse haluamaa mielenterveyshoitoa edistävän Tarpeenmukainen hoito ry:n puolesta esitämme syvän huolemme koskien ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen, eli nk. Oviedon sopimuksen, lisäpöytäkirjaluonnosta mielenterveyden häiriöstä kärsivien henkilöiden ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi tahdonvastaisen sijoittamisen tai hoidon yhteydessä. Voimaan astuessaan lisäpöytäkirja saattaisi rikkoa vakavasti potilaiden ihmisoikeuksia. Luonnoksessa esitetään potilaille vakavia traumoja aiheuttavien käytäntöjen, kuten pakkolääkityksen, sitomisen ja eristämisen järjestelmällistä jatkamista sen sijaan, että näistä käytännöistä pyrittäisiin määrätietoisesti eroon.

Lisäpöytäkirjan keskeisenä tausta-asiakirjana on Suomen ratifioima YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja sen täytäntöönpanoa ohjaavan komitean suositukset. Edellä mainittu komitea toteaa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta koskevissa yleiskommenteissaan, että psykiatrinen pakkohoito rikkoo sopimuksen artikloja 12: Yhdenvertaisuus lain edessä; 15: Vapaus kidutuksesta tai julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta; 16: Vapaus hyväksikäytöstä, väkivallasta ja pahoinpitelystä; ja 17: Henkilön koskemattomuuden suojelu. Komitea kehottaa sopimukseen sitoutuneita varsin selväsanaisesti lakkauttamaan psykiatrisen pakkohoidon mahdollistavat käytännöt ja lainsäädännön pakkohoitoa koskevaa vaikuttavuutta koskevan näytön puutteen sekä pakkohoidosta seuranneiden syvien traumojen vuoksi.

YK:n erityisraportoija Dainius Puras puolestaan on vuonna 2017 julkaisussa raportissaan jokaisen oikeudesta nauttia korkeinta mahdollista fyysistä ja psyykkistä hyvinvoinnin tasoa korostanut, että psykiatrisen pakkohoidon perustelu pöytäkirjaluonnoksessa esillä olevalla ”lääketieteellisellä välttämättömyydellä” ja ”potilaiden vaarallisuudella” ovat vanhentuneita, subjektiivisia näkemyksiä, jotka potentiaalisesti tarjoavat mahdollisuuden rikkoa ihmisoikeuksia mielivaltaisesti. Myös Puras vaatii paradigman muutosta kohti ihmisoikeusperusteista mielenterveystyötä ja psykiatrisen pakkohoidon lakkauttamista, siinä missä lisäpöytäkirjaluonnos uhkaa vahvistaa pakon käytön laillisuuden vuosiksi eteenpäin.

YK:n erityisraportoija Juan Méndez puolestaan on todennut vuonna 2013 julkaistussa lausunnossaan kiduttamisesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä tai alentavasta hoidosta tai rankaisemisesta, että huolimatta pyrkimyksistä lopettaa pelkän invaliditeetin perusteella tehtävät psykiatriset pakkotoimenpiteet kidutuksen muotona, käytäntöjä on kuitenkin jatkettu naamioiden vakavat ihmisoikeusrikkomukset ”potilaiden parhaaksi” ja mielenterveysammattilaisten ”hyviksi aikomuksiksi”. Samaa ihmisoikeusrikkomusten naamiointia hyviksi aikeiksi ja potilaiden parhaaksi näyttäisi jatkavan Oviedon sopimuksen lisäpöytäkirjaluonnos voimaan astuessaan.

Norjassa taas on tullut vuonna 2017 voimaan potilasjärjestöjen vaatima lakimuutos, joka korostaa myös vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsivien potilaiden subjektiivista oikeutta valita lääkkeetön hoito, siinä missä Oviedon sopimuksen lisäpöytäkirjaluonnos takaisi oikeuden pakkolääkintään.

Suomessa pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukainen mielenterveysstrategia julkaistiin alkuvuonna 2020 ja strategian tavoitteena on turvata mielenterveystyön tavoitteellisuus ja jatkuvuus vuoteen 2030 saakka. Yhtenä painopistealueena mielenterveysstrategiassa ovat mielenterveysoikeudet, joihin liitetään perus- ja ihmisoikeuksien kunnioitus sekä hyväksytyksi tuleminen ja syrjimättömyys. Kannanotossa käsiteltävä lisäpöytäkirjaluonnos on nähdäksemme ristiriidassa mielenterveysstrategian tavoitteiden kanssa altistaen haavoittuvimmassa asemassa olevat psykiatriset potilaat hyvin alttiiksi traumatisoivalle pakon käytölle. Pahimmillaan lisäpöytäkirjan allekirjoittaminen saattaisi tehdä laajamittaisesta pakon käytöstä hyväksyttävää estäen mielenterveysstrategian mukaisen kehityksen, jossa pakkokeinoja voitaisiin tehokkaasti vähentää kehittämällä mielenterveysstrategian mukaisia ennaltaehkäiseviä ja ihmisten tarpeisiin perustuvia laaja-alaisia palveluita.

Mielenterveysstrategian yhteydessä valmisteltiin lisäksi itsemurhien ehkäisyohjelma, jossa painopiste on vahvasti psykososiaalisessa, ennaltaehkäisevässä tuessa eikä suinkaan lisäpöytäkirjan määrittelemissä pakkokeinoissa, kuten pakkohoidossa, pakkolääkityksessä, sitomisessa ja eristämisessä. Sekä kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista että traumatisoivien pakkokeinoja koskevista tutkimuksista on erittäin vaikea löytää perusteita sille, miten laajojen pakkokeinojen käyttö, toteutettakoon miten hyvin aikein tahansa, tukisi Suomen strategista pyrkimystä ehkäistä itsemurhia.

Kansainvälinen rintama menee vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden ihmisoikeuksien edistämisessä eteenpäin YK:n johdolla, ja keskeinen tavoite on psykiatrisen pakkohoidon mahdollistavan lainsäädännön lakkauttaminen. Oviedon sopimuksen lisäpöytäkirjaluonnoksen hyväksyminen tekisi Euroopasta mielenterveyspotilaiden ihmisoikeuksien edistämisen suhteen perässähiihtäjän, joka ei pyri psykiatrisen pakkohoidon ja siihen liittyvien ihmisoikeuksia rikkovien käytäntöjen kuten eristämisen, sitomisen ja pakkolääkinnän lakkauttamiseen.

Suomalainen vuosille 2020-2030 laadittu mielenterveysstrategia on linjassa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa, eikä laajamittaisen pakon käytön hyväksyvä Oviedon sopimuksen lisäpöytäkirja tue Suomen pyrkimyksiä vahvistaa potilaiden ihmisoikeuksia, osallisuutta omaan hoitoonsa ja itsemääräämisoikeutta.

Vastustamme voimakkaasti Oviedon sopimuksen lisäpöytäkirjan hyväksymistä.

Helsingissä 12.3.2021

Tapio Gauffin

Hallituksen puheenjohtaja

Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry

Soili Takkala

Hallituksen puheenjohtaja

Tarpeenmukainen hoito ry