Kirjaesittely:
Rea Kela: Niuvan porteilla – Elämäni Niuvanniemen sairaalassa
BoD, Books on Demand, 2023
Teksti: Rea Kela
Niuvanniemen sairaalan entinen potilas, Rea Kela, on julkaissut kirjan, jonka nimi on ”Niuvan porteilla – Elämäni Niuvanniemen sairaalassa”. Kirja on tiettävästi ensimmäinen, jonka kukaan Niuvanniemen sairaalan potilas on koskaan julkaissut sairaalakokemuksistaan.
Kuopion Niuvanniemen sairaala on toinen valtion omistamista oikeuspsykiatrisista sairaaloista Vanhan Vaasan sairaalan lisäksi. Potilaita Niuvanniemessä on n. 300, joista suurin osa syyntakeettomia rangaistukseen tuomitsematta jätettyjä ja loput vaikeahoitoisia ja/tai vaarallisia potilaita.
Rea Kela vietti Niuvanniemen sairaalassa 6,5 vuotta, syyskuusta 2014 huhtikuuhun 2021 asti, ja hän oli hoidossa sairaalassa vaikeahoitoisena ja vaarallisena potilaana, ei kriminaalipotilaana.
Kirja kertoo elämästä ja arjesta sairaalaolosuhteissa Suomen ehkä kuuluisimmassa oikeuspsykiatrisessa sairaalassa. Rea Kela kuvailee Niuvanniemen sairaalassa näkemäänsä ja kokemaansa asiatyyliin, eräänlaisena omaelämäkertana. Kertomus on pääasiassa psykiatrisen potilaan kehitys-/selviytymistarina, ja se etenee kronologisessa järjestyksessä.
Kirjassa sivutaan myös kohtaamisia törkeitäkin rikoksia tehneiden kanssa, potilaiden välisiä parisuhteita, huumeita jne. Kirjassa on myös takaumia Rea Kelan menneisyyteen: lapsuuteen, nuoruuteen, opiskeluaikoihin ja työelämään eli siviilielämän aikoihin.
Alunperin Rea Kelan diagnoosi oli harhaluuloisuushäiriö, mutta Niuvanniemen sairaalassa se muutetaan paranoidisen skitsofrenian diagnoosiksi. Rea Kelan mielestä skitsofrenia-diagnoosi on tehty väärin perustein, pelkän oppositioasenteen perusteella, eikä esim. kuuloharhoihin perustuen, sillä hoitava taho ei edes epäillyt, että hän kuulisi ääniä. Skitsofrenia-diagnoosi on kuitenkin vahingossa ilmeisen oikeaan osunut.
Rea Kela alkoi kuulla ääniä vähän päälle 40-vuotiaana ja kuuli niitä 6-7 vuotta, myös Niuvanniemessä alkuaikoina, ja ne olivat yksi olennainen syy Niuvanniemen sairaalaan joutumiseen. Äänien kuuleminen onkin olennainen osa kirjaa, ja sitä sivutaan kirjassa useaan otteeseen.
Rea Kela kritisoi kirjassaan myös lääkityksiä (Zyprexasta ja Risperdalista Leponexiin), jotka eivät tehonneet ääniin ja joilla oli ikäviä sivuvaikutuksia, kunnes lopulta kuitenkin löytyi lääke (Abilify), joka poisti äänet. Tosin Rea Kela uskoo, että äänet olisivat voineet poistua ilman lääkitystäkin ajan kanssa.
Kaiken kaikkiaan kirja käsittää 60 sivua, ja se kertoo pääasiassa tapahtumista ja potilaista Niuvanniemen sairaalan naisten suljetulla osastolla sekä naisten ja miesten puoliavoimella osastolla, mutta äänien kuulemiseen palataan kuitenkin kirjassa aika ajoin, koska se on olennainen osa Rea Kelan paranoidisen skitsofrenian oirekuvaa.
Lisätietoja: www.bod.fi/kirjakauppa
